Piiitkästä aikaa

Nyt on ollut niin överikiireinen loppukevät, etten ole ehtinyt blogia päivitellä. Toinen syy hiljaiseloon on se, ettei ole ollut mitään päiviteltävääkään.

Silmätarkki peruuntui, koska meidän oftalmologi sairastui. Silmät peilataan syksyllä samalla kun kuvataan selkä, kyynärpäät ja ranteet.

Oltiin menossa kuun alussa tokokokeeseen, mutta Hali aloitti edellisiltana juoksut. Eli se sitten siitä. Nyt on saatu onneksi uutta ilmoa vetämään ja päästään kokeilemaan vielä ennen kuin mä lähden kesäksi muualle työn perässä :) Hali on ollut näiden juoksujen aikaan superkiltti verrattuna edellisiin, jolloin teini on angstaillut huolella. Juoksut ovat nyt kohta loppusuoralla.
Agilityyn ei olla päästy myöskään kuukauteen. Eli melkoisen tylsää on ollut. Kelpie on tosin onneksi tuntunut ottavan elämän hyvin rennosti.

Mökkireissulla käväistiin Karjalohjalla, koiria oli mukana neljä ja kaikki narttuja. Halilla oli silloin vielä tärppipäivät menossa. Kohtalaisen hyvin tulivat kuitenkin toimeen ja pihalla vedettiin aikamoista rundia. Hali kävi uimassakin, mutta taisi olla sitä mieltä että vesi oli vielä ihan liian kylmää :) Mökkireissun jälkeen koira tuli kolmijalkaisena autosta ulos :/ Tutkin kipeän jalan tarkkaan kotona läpi tyylikkäästi otsalamppu päässä :D Löytyihän se syykin sitten, oli viiltohaava anturassa. Hali on todella herkkä jaloistaan, eikä tykkää yhtään että niihin kosketaan. Urheasti kuitenkin pieni kelpie makasi jäykkänä kuin puupölkky silmät tiukasti umpeen puristettuna, kun kaivelin haavaa varovasti steriilillä neulalla vierasesineen varalta. Luulen että näytän itse samalta hammaslääkärin penkillä :D Haavasta löytyi vähän hiekanmurusia, muttei onneksi mitään isompaa. Kotihoidolla jalka parani ihan hyvin ja ontuminen loppui muutamassa päivässä.

Niilon haudalla, vuosi sitten toinen jo lähti

Kaunis Hali. Harmi että valo tulee kameran edestä, ei pääse kaunotar ihan oikeuksiinsa :)

Repo, Hali ja Silva. Ja Hali tyrkyllä :)

Kissoillakin on kivaa, kun on tullut kesä ja kärpäset. Asunnossa on meneillään parastakin aikaa kärpästen herra leikki. Kivaa näyttäisi olevan. Tripodi tyytyy katselemaan kauempaa, kun nuoremmat saalistavat kämpässä pörräävää kärpästä. Viikkaa tosin ei voisi vähempää kiinnostaa :)

Mörri ja Viikka ovat aloittaneet nyt säännöllisen gabapentiini-lääkityksen. Viikalla on vakava nivelrikko, ja Mörri on vaikuttanut hieman kivuliaalta nyt kun sillä ei ole ollut mitään lääkityksiä muutamaan kuukauteen. Jalka-amputaation jälkeenhän tuo söi kolme kuukautta gabapentiiniä, joka selkeästi tuntui sille sopivan eikä kissa vaikuttanut tuolloin yhtään kivuliaalta. Voi näitä mun vanhoja :/ Ja onpa kiva syöttää kahdelle kissalle pahanmakuinen iso tabletti kerran päivässä, höhlä Yliopiston Apteekki, kun muutti vahvuudeltaan kissoille sopivan gabapentiini lääkkeen liuosmuodosta tollaseen typerään isoon tablettiin.

Polvitarkastus

Polvet tarkastettiin tänään, tuloksena 0/0. Hieno homma.

Sitten vähän ikävämpiä juttuja. Meidän radiologian opettaja Anu Lappalainen katsoi mun kanssa tänään Halin viralliset kyynär- ja lonkkakuvat läpi, ja huomattiin, että vasemmassa kyynärpäässä on varsislisäkkeen (Processus coronoideus medialis) kohdalla tiivistymää verrattuna oikeaan kyynärpäähän. Ei siis mitään vakavaa (nivelrikkomuutoksia tms) mutta jotain siellä on. Sovittiin että otetaan siitä CT eli tietokonetomografiakuvat syksyllä samalla kun kuvataan selkä ja ranteet. Anu on aikamoisen agilityvastainen ihminen, ja suosituksena oli kyllä jättää agility pois lajivalikoimasta. Todennäköisesti näin tehdäänkin, en mä halua Halia rikkoa. Ja agility rikkoo kyllä terverakenteisiakin koiria. Mutta voi itku, kun se on niin Halin juttu :/

Tiisatina käytiin hierontakurssilla, mikä oli todella hyödyllinen. Halin lihaksisto on melko hyvässä kunnossa, jumia oli oikean takareiden alueella ja vasemman etureiden alueella sekä olkien alueella. Olipa mahtavaa oppia itse kunnon hierontatekniikoita. Hali oli ihan transsissa, kun sitä hierottiin. Kun hieronta loppui, se venytteli pitkään ja hartaasti (venyttelystä kannattaa muuten kehua koiraa jotta se venyttelisi itse mahdollisimman paljon!), keksi sitten katsella ympärilleen ja huomasi, että huone on täynnä koiria ja ihmisiä. Siinä se sitten iloisesti häntäänsä vispaten pyöritteli päätään joka suuntaan samalla hampaitaan villisti naksutellen. Voi terve että on tervepäisen oloinen koira :D Siis ihan oikeesti, muut koirat istuu/makaa/vinkuu/katselee ympärilleen normaalisti jne ja mun kelpie pyörittelee itseään ja koko kroppaa ja venyy ja vanuu lattialla ja naksuttelee kaikille hampaitaan. Ihan pimeä otus. Mutta hassu :D

Halin rauhoittumistaidot ovat edistyneet huimasti, hierontakurssilla osasi heti ottaa rennosti ja rauhallisesti käskystä ja tänään, kun odottelin sen kanssa eläinsairaalan aulassa, se kävi myös käskystä lepäilemään pää rennosti maassa, vaikka ympäroillä oli kauhea häslinki ja koirat haukkuivat. Hieno kelpie :)

Nyt lähdetään ulos ja Hali pääsee juoksemaan laika-porokoira mix Rudin kanssa. Kun kelpie on väsynyt illalla, saa omistaja-opiskelija lukea rauhassa huomiseen diagnostisen kuvantamisen lopputenttiin. Sen jälkeen on enää yksi tentti ja muutamia rästitehtäviä ja sitten napsahtaa tilille praktiikkaoikeudet!

Kuulumisia

On aksattu, tokoiltu ja lenkkeilty.

Pääsiäisenä korkattiin ekat viralliset kisastartit agilityssa ATD:n järkkäämissä kisoissa. Tuloksena ekalta radalta HYL, jonka otin itse koska otin keinun uudestaan Halin tehtyä lentokeinun, joka oli sekin kyllä ihan mun omaa syytä. Annoin sille puomilla käytetyn "kiipee" käskyn keinu käskyn sijaan... Onneksi ei rysäyttänyt niin pahasti että olisi satuttanut itsensä. Kummallakin radalta tuli kepeiltä virheitä, ne on meidän kompastuskivi tällä hetkellä. Katsellaan kisoja lisää kunhan pujottelu on vähän varmemmalla mallilla. Tokalta radalta saatiin tulos 15 vp, jolla Hali sijoittui sijalle 10. Toka rata oli hienoa menoa keppeihin asti, joilta tuli sitten 10 vp, jonka jälkeen oma ohjaus herpaantui ja otettiin vielä kielto puomilta, kun en ohjannut Halia sinne. Halin käyttäytymiseen kisapaikalla olen tyytyväinen, samoin lähdöt onnistui yllättävän hyvin siihen nähden mitä pelleilyä ne on treeneissä.

Agia on käyty trenaamassa yksin, Lauran ja aussi Eskon kanssa sekä myös Timo Liuhton treeneissä, jossa saatiin tosi hyviä neuvoja. Näillä mennään eteenpäin.

Tokoiltukin on, tosin lähinnä vaan omassa seurassa. Metsästän edelleen niitä merkkejä, tahtoisin treenata ruutua ja ohjattua noutoa, mutta ilman merkkejä se on vaikeaa. Aiemmin ostin ihan tavalliset lasten jalkapallotötsät kaupasta (muistaakseni sittarista), mutta nyt en ole nähnyt vastaavia missään. Tunnarin treenaaminen aloitetaan nyt kun maa alkaa olla sula. Mun vaan pitää hankkia jotkut pihdit tai vastaavat joilla saan tunnarikapuloita siirreltyä niihin koskematta. Tokokoeilmoja on TAAS mennyt ohi, mutta ollaan nyt sentään yksiin toukokuun kisoihin ekalla varasijalla. Sbcak:n möllitokoon oltaisiin mielellään tultu, mutta mulla oli päivystys. Oon päivystänyt ihan hulluna viime aikoina, ei kovin inhimillistä hommaa sanonpa
vaan...

On tehty aika paljon juoksulenkkejä lihaskunnon ylläpitämiseksi, mutta vanha rasitusvamma pohkeessa alkoi vaivata, joten olen siirtynyt pyöränsatulaan. Halilla on ihan uskomattoman vetävä ravi. Saan polkea melkein täyttä vauhtia vierellä, hyvä että mukana pysyy. Lisäksi on tehty tasapainoharjoituksia ja vahvistettu fyssarin laatiman ohjlman mukaan syviä lihaksia. Oon myös opettanut Halille uuden tempun, josta on hyötyä näitä em asioita ajatellen. Hali siis harjoittelee ns. elefanttitemppua eli käskystä laittaa joko etu-tai takajalat korokkeelle, ja siirtyy ympäri maassa olevien jalkojen avulla koko kierroksen. Etujalat korokkeella tämä jo onnistuu aika hienosti, takajalat korokkeella tarvii vielä treenausta.

Aion aloittaa Halin kanssa jäljen harrastamisen, on nyt alkuun tehty vaan pieniä makkarajälkiä. Tilasin pk yhdistyksestä vähän jälkioppaita. Oon ajatellut siitä olevan hyötyä Halille: kasvattaa varmasti keskittymiskykyä ja lisäksi vaatii tiettyä rauhallisuutta. Halilla on myös luontaisesti aika hyvä nenänkäyttö. Ajattelin myös sitä, että kesällä olisi kiva treenailla jotakin muuta tokon ohella, kun ollaan Halin kanssa kahdestaan vieraalla paikkakunnalla ilman treeniseuraa eikä päästä aksailemaan.

Tänään illalla mennään koirahierontakurssille. Torstaina Hali pääsee mukaan koululle, koska eläinsairaalalla järjestetään uusille polvitarkastajille polvipaneeli, mihin tarvittiin koiria tarkistettavaksi. Hyvä että saadaan ne polvetkin nyt viimein lausuttua. Toukokuussa mulla on oftalmologia, jolloin Halin silmät tod.näk. peilataan. Kesän tienestien jälkeen onkin sitten varaa kuvauttaa koko koira läpi, selkäranka ja ranteet pitää ainakin kuvata.

Ohessa vielä muutama kuva viime sunnuntain metsäretkeltä. Kelpie nautti ja juoksi ja juoksi ja nautti.

Little Miss Sunshine

Keväistä valoa

Kaunis sporttikelpie <3

Major ketutus

Sattuipa tässä sellanen hauska juttu muutama päivä sitten, että naapurirapussa asuva irralla pihalla oleva koira kävi Halin päälle, kun lähdettiin iltalenkille. Tosi kiva. Tilanteessa eniten vituttaa se, että Hali kehitti viime juoksujen aikana remmirähinäongelman, koska se ei kestä muita koiria omassa tilassan (ja tila tuntuu olevan aika laaja) silloin kun sillä on juoksut. Tilanteen pahensi se, että silloin karkasi yksi koira luokse, kun Hali oli remmissä. Hali nosti pelkorähinän, koska se on tottunut siihen että remmissä ei moikkailla muita koiria. Hali säikähti tilannetta niin paljon, että se kirjaimellisesti valahti valkoiseksi, limakalvot olivat ihan vaaleat. Tämän jälkeen homma meni ihan älyttömäksi, ja ohitukset on olleet tosi vaikeita. Tässä on tehty puoli vuotta älyttömästi töitä, että on saatu ongelma kuriin ja oltiin juuri edistytty siihen pisteeseen, ettei Halia tarvinnut houkutella käyttäytymään ohituksissa hyvin, vaan se teki itse sen valinnan. No arvatkaapa vaan tekeekö enää. Jokainen vastaantueva koira aiheuttaa taas sen, että karvat nousevat pystyyn ja alkaa epävarma pöhiseminen. Vituttaa ihan älyttömästi.

Halilla on by the way silmätulehdus, joten ollaan nyt muutama päivä saikulla. Ostin sille tajuttoman kokoisen luun, että sillä on jotain puuhaa eikä pyörremyrsky sisusta asuntoa uuteen uskoon. Vaikka kyllähän se kestää kolmisen päivää ihan rennosti tekemättä mitään. Mutta viihtyypähän paremmin ja omistajalla on aikaa kouluhommiin (lue: laiskotteluun).

Koulusta tuli mieleen, että klinikkavuosi on kyllä syönyt kaikki voimat enkä mä muista enää mitään. Siis ihan oikeasti. Mun on kirjoiteltava muistilappuja hoidettavista asioista ja niitä lappuja lojuu pitkin kämppää. En saa enää edes kukkia kasteltua ellen kirjoita lapulle että se on tehtävä. Enkä mä muista niitä lappujakaan sitten katsella, kappas vaan että on kukat kuolleet :D Ja vaikka kuinka yritän esim. kirjoitella kalenteriin ylös tokokoe ilmopäiviä, niin enhän mä niitä sitten kuitenkaan muista, taas meni ohi yksi koeilmottautuminen. Älkää menkö eläinlääkikseen, jos ette halua olla seniilejä ennen kolmenkympin ikää!

On siirrytty tekemään kaukoja ulos. Ihan kivasti menee. On se kyllä hassu koira, ensimmäisellä kerralla se oli ihan ihmeisssään, että miksi näitä täällä tehdään, ja piti pälyillä joka suuntaan. Luuli varmaan että siihen on joku koira haudattuna :D

Voi olla että Hali aloittaa juoksut kohta, koska on vähän ulkoisia merkkejä ja narttukaverit Ama ja Ilo ovat juoksussa. Eläinläkäriopiskelijoiden koirat hengaavat sen verran tiiviisti yhdessä, että todennäköisesti on kierrot aika synkronoituneet.

Eilen vietettiin kurssiryhmän kanssa mustikkateemailtaa. En juo ehkä vähään aikaan mustikkashotteja. Oli kyllä hauskaa, mutta nyt sitten on vähän rokulipäivä. Toisaalta mikäs tässä makoillessa, kelpie jaloissa ja kolmijalka kainalossa.

Huomenna pitää mennä agiseuran kisoihin töihin.

Agitreenejä

Kävin viime lauantaina sekä Halin että hoitokoira Aman kanssa vähän aksaamassa. Oli hauskaa treenata vuoronperään kahta kovin erilaista koiraa. Hali räiskähtelee joka suuntaan sata lasissa, välillä räiskyy tunteet ja välillä esteet. Ama taas on huolellinen suorittaja, jota saa kannustaa vauhdissa. Oli siinä siis itsellä vähän ongelmia saada eri moodi päälle aina kun koira vaihtui. Mutta hauskaa oli :)

Oli tosi kivaa, kun oli pitkästä aikaa kaksi koiraa talossa. Koirakuume kasvaa vaan. Heti kun mahdollista hommaan kyllä Halille kaverin. Ovat niin tasapainoisia laumassa. Da, laumaeläimiähä ne... Nyt on vaan opiskelut siinä pisteessä ettei mitään saumaa hankkia toista. Olisikin kiva saada useammin koiria hoitoon, ennen kuin saa seuraavan oman. Mies ehdotti bernhardilaista, mutta taitaapa jäädä hankkimatta :D Eiköhän se kelpi ole seuraavakin :) Tai sitten bc, on aika mahti yhdistelmä ehkäpä tiedossa :)

Tiistaina allekirjoittanut jätti kandi-illan väliin, jotta pääsi agitreeneihin. Oli melko vaikea rata, tehtiin pätkissä. Hali irtoaa ja lukee rataa mahtavasti, monet kohdat pystyy radalla nykyään leieröimään. Kotiläksynä tuli tehdä paljon tiukkoja käännöksiä pakkovalsseilla. Keppejä radalla pitää hioa edelleen, samoin kontakteja. Radalla oli viimeksi pöytä, ja tajusin ettei ole treenattu sitä ollenkaan. Täytyy ottaa työn alle. Hali suoriti pöydän tyylikkäästi tekemällä "pinnan" eli takajalat pöydällä ja etujalat maassa, oli neiti kovin tärkeän oloinen että tietää kyllä mitä tekee :D

Lähdöt oli ihan kamalia viimeksi, ei pysynyt niissä YHTÄÄN. Tää on ihan toivotonta kyllä, on kokeiltu vaikka mitä. Nyt tuli neuvoksi, että eka este olisikin Halin selän takana eli oppisi ettei ideana ole aina syöksyä eteenpäin. Toinen kokeiltava asia on se, että painan sen maahan/nostan istumaan. En vaan tiedä kuinka hyvin se toimisi, koska Hali ei kestä treenatessa kosketusta.

Hali on ilmoitettu ekoihin virallisiin agilitykisoihin pääsiäisenä. Tokokokeilemaan olisi kiva päästä, täytyy kytätä nyt niitä ilmoaikoja. Tokoiltu ei tosin olla kauheasti, päivät on yksinkertaisesti niin pitkiä että ei jaksa iltaisin mitään. Seuraavaksi mulla alkaa päivystysjakso ja on jopa muutaman päivän pääsiäisloma, joten koitetaan tokoilla sitten enemmän. Mahtavaa kun lumet sulaa, pääsee treenailemaan tokoa helpommin! :) Ja mahtavaa muuten kun lumet sulaa,  ja alkaa taas tää iänikuinen koirankakkakeskustelu... 

Viikonloppuvieras

Hali sai viikonlopuksi kaverin, kauniin punabrindle seropin Aman. Hali ja Ama ovat olleet kavereita Halin pentuajoista asti. Välillä on tytöillä ollut vähän kärhämää (lähinnä juoksujen aikana), mutta nyt nuo kyllä nauttivat toistensa  seurasta. Lenkillä esittivät polleaa pariskuntaa ja illan söivät vierekkäin luita hyvässä yhteishengessä. Tosi hienoa, oon ollut vähän huolissani tosta Halin omivasta ja mustasukkaisesta asenteesta. Ama reppana on ollut vähä jäykkänä kissoista, mutta on jo rentoutunut niidenkin seurassa, kun on huomannut etteivät ne mitään tee.

On ollut tosi kiire viikko, mutta vähän on ehditty tokoilla. Paikkamakuu on edistynyt tosi kivasti. Sattui vielä viimeksi kunnon häiriö, kun treenattiin metsäntutkimuslaitoksen pihalla sellaiseen kellonaikaan, että ihmiset pääsivät töistä. Eli ohi ramppasi koko ajan porukkaa. Kelpien häntä vispasi ympyrää, mutta pysyi kuitenkin ja piti aika hienoa kontaktiakin. Seuruussa oli taas älyttömästi virtaa ja varsinkin jäävissä tuli vinoa ja tanssivaa liikettä. Hali onneksi kestää toistoja ja päätin, että jatkossa jos tarjoaa alkuun noin levotonta pätkää (siis tavallaan hienoa suoritusta, mutta kun on liian tiivis ja energinen niin se sitten pomppii mun vasemman jalan tahdissa eikä se nyt ihan kympin arvoista suoritusta ole..), niin otetaan sitten alusta koko liike. Kyllä se jo kestää, että siltä vaatii parempaa suoritusta.

Hali on ollut viime aikoina ihan unelmakiltti, on se niin <3 Ainoa kurja puoli on se, että se on keksinyt ruveta yksinollessaan penkomaan laukut ja takit läpi (makupalojen toivossa). Sen verran röyhkeä tämä nuori neiti on, että nyt on tehnyt sitä silloinkin kun mä olen kotona. Eli siis selän takana vaivihkaa rupeaa penkomaan tavaroita, kun luulee etten mä huomaa (jos esim.keskityn kouluhommiin). Se on saanut siitä nyt vähän kurinpalautusta, ja tänään kun palasin koko päivän kestäneeltä sikalareissulta, ei ollut penkonut mitään. Oppia ikä kaikki.

Huomenna mennään metsälenkille ja porukalla aksaamaan.

Agilityepikset purina-areenalla

Käytiin sunnuntaina korkkaamassa kisatunnelmaa Haun järkkäämissä epiksissä purinalla. Halin kanssa otettiin kaksi starttia mölliluokassa. Rata oli aika iisipiisi. Ohjaaja tosin rataantutustuessa opetteli sen väärin, mutta onneksi ei startattu ekana ja ehdin huomata virheeni :D

Koiraan oli koko ajan iso luotto, mutta epäilin että ohjaaja jäätyy radalle. Ohjaaja sai onneksi hermonsa kuriin ja vedettiin hienosti puhdas nollarata, jolla irtosi voitto luokasta :) Hali tykitti 25 sekuntia alle ihanneajan, että ei siinä kauan nokka tuhissut. Toka startti otettiinkin sitten enemmän treenin kannalta, kun eka rata meni niin hyvin.

Halin käyttäytyminen kisapaikalla oli aika jees, muutaman kerran kiihtyi mutta ihan älyttömästi on edistynyt, bonarit siitä :) Sailan Maro bc oli myös mukana kannustamassa, Maron rauhoittumistaitoihin meillä on vielä matkaa. Siellä nuori bc poika lekotteli rennosti pää maassa keskellä hallin hälinää.

Maro ja Hali poseeraa

Huomatkaa voittajan hymy :D

Fyssarilla käytiin viikko sitten, missä ei löytynyt mitään kauhean hälyttävää. Leveä selkälihas ja M. trapezius olivat vasemmalta puolelta jumissa, samoin pieniä jumeja reisissä. Noi vasemman puolen selän ja niskan jumitukset varmaan johtuu pitkälti tosta Halin yliliikkuvasta vasemmasta ranteesta :/ Se myös osaltaan selittää sitä pää pystyssä hyppäämistä. Täytyy seurailla sen kuntoa, että voidaanko me tätä lajia kuinka kauan harrastaa. Kotiharjoitteena on vahvistettu lapojen syviä lihaksia ja tehty taspainoharjoituksia. Halia on hoidettu akupunktiolla ja lämpöterapialla, hierojalle mennään kunhan kiireiltä saa järjestettyä.